Asiantuntijapäivien toisen päivän aloitti tutkija Aleksi Neuvonen Demos Helsingistä aiheella Hyvinvointia ilman talouskasvua? Puheenvuorossa tuotiin eri
näkökulmasta esiin sitä, että millaiselta hyvinvointi näyttää tällä hetkellä.
Aleksi Neuvonen kiinnitti huomiota resurssipohjaiseen ja koettuun hyvinvointiin.
"Perheet, joilla menee hyvin, kodit näyttävät sisältä lähes samanlaisilta kuin muillakin. Ihmisten tavat lohduttaa toisiaan ovat samanlaiset tulotasosta riippumatta."

Esityksen pohjana oli Juho Saaren Onnellisuuspolitiikka. Kohti sosiaalisesti kestävää Suomea. Neuvonen kysyikin, että kumpi painaa enemmän resurssipohjainen vai koettu hyvinvointi?
Näyttää siltä, että keskustelussa hyvinvoinnista ollaan siirtymässä siihen, että onnellisuus on nousemassa keskiöön. Aiemmin hyvinvointia on mitattu ulkoisilla tekijöillä kuten asuinpinta-aloilla. Koetussa hyvinvoinnissa painaa se, miten ihmiset arvottavat ja arvioivat omaa onnellisuuttaan. Kun heitä kuullaan niin osataan antaa
oikeanlaisia kannustumia ja parantaa heidän elämänlaatuaan.

Eri maiden väestöjen välillä olevia hyvinvointieroja ei voida selittää pelkästään sosiaalisilla suhteilla. Nähtävissä on, että poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa hyvinvointiin. On myös nähty, että yhteiskunnallinen, laajempi tasa-arvoistaminen nostaa koettua hyvinvointia.

Talouskasvu ei takaa samassa suhteessa hyvinvointia, sillä taloudellisesta kasvusta huolimatta ihmisten tulotaso ei ole noussut samassa suhteessa esim. Yhdysvalloissa.

Korkean vauraustason maissa muut asiat vaikuttavat keskimääräiseen koettuun hyvinvointiin enemmän kuin vauraustaso. Riittävä vauraustaso näyttää olevan kuitenkin korkean hyvinvoinnin edellytys.

Aleksi Neuvosen huomiot Saaren onnellisuuspolitiikasta
Vaurauden kasvaessa kasvun ja vaurastumisen hyvinvointiteho heikkenee.
"Tietyn tason jälkeen tarvitaan paljon enemmän vaurautta, jotta vastaava hyvinvointitaso saavutetaan. Kuin pienemmällä tasolla aiemmin."

Tottuminen, vertailu, työnteon keskeisyyteen liittyvät virhepäätelmät tekevät kasvun ja hyvinvointivaikutuksista vaikeita kohdentaa.
 
Henkiseen pahoinvointiin liittyvät ongelmat kasvavat talouskasvun myötä.
Talouskasvun myötä on tullut monia ongelmia, joita emme voi pitää myönteisinä seurauksina.

Talouskasvun ja hyvinvoinnin tulevaisuus

Mistä emme tiedä tarpeeksi?

• Emme ole varmoja siitä onko talouskasvulle lähivuosina edellytyksiä.
• Rakentuuko kasvu kestävälle pohjalle?
• Onko meillä relevantteja vaihtoehtoisia hyvinvointimalleja?
  

Mitä silti tiedämme?

Nykyisenkaltasen talouskasvun tuottamiseen liittyvät ongelmat ovat aiempaa paremmin tiedossa.

Hyvinvointia ei pystytä enää lisäämään yhtä selkeillä poliittisilla valinnoilla kuin 1900-luvulla.

Nyt kannattaa:

Satsata mielenterveyden edistämiseen, myös ennaltaehkäisevästi.

Keskitytään mielekkään tekemisen edistämiseen työllistämisen rinnalla ja mietitään osallistamispolitiikkaa.

Ajatellaan terveydenhuolto aina ennaltaehkäisy edellä.

Suunnataan julkisia palveluja osallisuuden ja tasa-arvon luojiksi.

Pidetään yllä edistyksen ilmapiiriä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Terveyden ja koulutuksen tasa-arvo ovat lähtökohtia, joiden ylläpitämiseen on koottava yhteisiä resursseja jatkossakin.